Mitä tehdä kun jääkaappi menee rikki?

Kävi tuossa taannoin niinkin hauskasti, että jääkaappi meni paskaks. Sunnuntaina. Oikeestaan kyllä jo aiemmin, mutta sunnuntaina lyötiin lopullinen naula arkkuun kun todettiin jääkaapin sisälämpötilan olevan pari astetta enemmän, kun mitä mittari näytti kämpän lämpötilaks. Sunnuntainahan ei mitään tapahdu tietysti uuden jääkaapin saamiseksi - mitä siis tehdä? No syödään koko kaappi tyhjäks tietenki! Onneks meillä ei ollu jääkaapissa, eikä pakastimessakaan, kauheen paljoo tavaraa.

Jääkaapinsulatusaamiainen

Pakastin piti sisällään neljä pakettia pekonia, kaks pakettia Kabanossia ja kilon verran possua. Näistähän syntyy kätevästi lähes täysi englantilainen!

Pari ensimmäistä pekonipakettia ja toisen Kabanossi-puketin sai näppärästi hassattua jo heti aamusta. Jos pekonit paistaa uunissa, niitä ei muuten kannata latoa tuolla tavalla kerroksittain, kuten minä tein. Joutuu vittumaisesti kääntelemään kesken kaiken, että paistuvat tasaisesti.

Lautasella pitää kuulemma aina olla jotain vihreetä - onneksi jääkaapissa oli myös pilaantumisvaarassa ollut avattu oliivipurkki sekä artisokan sydämiä.

Semi-Stroganoff uunissa

Kun tuota tavaraa nyt illan tullen vielä oli aika paljon jäljellä, piti keksiä jotain mihin ne käyttää. Vastaus oli joku stroganoffin hengessä tehty uuniruoka.

Mitä tarvitset:

• Sulaneen pakastimen
• Kilon lihaa - mikä vaan liha käy
• Pari pakettia pekonia
• Pari sipulia + valkosipulia
• Suolakurkkuja
• Purnukan tomaattimurskaa

Liha kannattaa leikata soveltuvan kokoisiksi suikaleiksi. Jostain helvetin syystä minä päätin paistaa pihvin muotoon leikatut lihat ensin ja suikaloin vasta sitten. Onnistuuhan se kyllä niinkin.

Siinä ne nyt paistuu. Sillä välin, kun liha ottaa hieman väriä pintaan, on hyvää aikaa leikata sipulit ja valkosipulit TAI nakittaa kanssasi asuva henkilö suorittamaan tämä toimenpide. Sipulit voi heittää suoraan siihen sammioon, jonka aiot laittaa uuniin. Samalla vaivalla kun uuni lämpenee, on suotavaa paistaa pekonit. Niitä ei vieläkään kannata latoa kerroksittain pellille. Kun lihat ja sipulit on isketty uunivuokaan, voi pannulle humauttaa purkillisen tomaattimurskaa.

Tomaattimurska imee itseensä kätevästi kaikki maut ja mausteet pannulta - tai näin voisi ainakin toivoa ja kuvitella. Kun lihat ja sipulit ja silputtu suolakurkku on uuniin soveltuvassa astiassa, pekonit on pilkottu joukkoon ja kaikki alkaa muutenkin olemaan valmista, kaadetaan tomaattisotku päälle. Jos siellä sulaneessa pakastimessa oli myös persiljaa, kuuluu se ehdottomasti juuri tähän ruokalajiin.

Mutta mitäs sen soossin ohella sitten syödään? Purkillinen perunoita tietysti. Ostettiin jouluks (jouluks 2013, tosin) uusia perunoita. Moni pakastaa itse kuulemma moisia kesällä jo joulua ennakoiden, mutta onneksemme joku Mr Heritage oli pistänyt tälläsiä purkkiin ja kaupan hyllylle! Huh huh!

Näissä perunoissa on aikalailla kaksi hyvää ominaisuutta. Ensinäkään ne ei enää vie tilaa kaapista turhaan, ja toisekseen: Harvoin näyttää sisältö yhtä paljon samalta ku kuva purkin etiketissä! Ihan paskoja perunoita muuten. Tältä näytti itse stroganoff uunista tultuaan.

Ohessa kannattaa tarjoilla sopivasti sulanutta ruisleipää. Perkele.

Miten tehdä beef jerkyä itse? Minä kerron.

Beef jerky eli kuivaliha on kenties paras välipala KOSKAAN. Jerkyn tekeminen ei oo erityisen vaikeeta, mutta aikaa se syö. Ja sitä se syö vitusti. Marinointi kannattaa myös ottaa tosissaan tässä hommassa, koska muuten kaikki menee päin helvettiä. Tiedän tämän, koska kokeilin kerran.

Jerky

Koko projekti kannattaa laittaa käyntiin valitsemalla liha. Periaatteessahan mikä tahansa liha käy, mutta hinta/laatu-suhteen kannalta joku halpa ruhonosa on varmasti paras. Meillä oli taas knucklea - itse asiassa just sitä varten mä ostin sitä. Ohuita siipaleita, se sopii tähän hommaan. Jos ostat kokonaisen kimpaleen ja suikaloit itse, kannattaa ottaa huomioon muutama seikka. 

Ei kannata tehdä kovin paksuja viipaleita, koska ne kuivuu hitaammin. Toisaalta ei kannata tehdä niin kuin minä, ja jättää suikaleita liian pitkiksi. Ne ei mahu uuniin. 

Kannattaa myös huomioida, että kuivuessa lihasta lähtee aika paljon massaa nesteen muodossa. Kilon köntistä ei todellakaan tuu kiloa jerkyä. Jos tarkotuksena on siis tehdä kuivalihaa koko Suviseurojen tarpeeseen tai itelle pidemmäks aikaa ku viikonlopuks, osta reilusti. 

Maustaminen on seuraava askel lihakaupan ja valmiin jerkyn välillä. Suolan kanssa kannattaa olla erityisen tarkka - sitä ei nimittäin varmasti mene liikaa. Ensimmäinen jerky minkä mä tein oli aivan täysin alisuolattu, mikä tekee hallaa koko kokemukselle. 

Vain mielikuvitus on rajana kuten yleensä - meillä oli tarkotuksena tehdä yks tosi tulinen ja toinen vähemmän. Kumpikin onnistui. 

Marinaadi

Noilla mentiin toisen osalta. Marinoinnille kannattaa antaa myös aikaa melko rutkasti, "yön yli" voi vittu ei riitä vaikka Kotikokki tai joku muu paskafoorumi näin varmasti väittää. Vähintään 24h, mielellään parikin päivää. 

Mitäs sitte? Liha suikaleiksi, uuni kuumaksi ja odotellaan. Liha kannattaa tykitellä tollasten varraskeppien avustuksella uuniritilän lomaan. 

Mä kuivasin noi noin 100-asteisessa uunissa, ehkä se ois voinu olla hintsusti kuumempikin. Tollasessa kilossa lihaa kesti kuivua noin sata vuotta, ei vaan, joku 8 tuntia tms. Jos on kiertoilma-ominaisuus, suosittelen käyttämään. Jos ei, puolen nyrkin kokonen foliomytty tai joku muu paska väliin pitämää uunin luukku auki niin kosteus pääsee pois.

  Ja vittu että siitä tulee hyvää! 

Pitaleipä. Lihalla.

Mikä olisi parempaa kuin tuore pitaleipä lihalla täytettynä? No aika helvetin moni asia on, kuten Tommi Läntisen näkeminen livenä ja se kun kerran saa Janos Valmusen haudalla huutaa "allahu akbar" mutta on pitaleipä silti ihan hyvä.

Pita on ilmeisesti kotoisin Kreikasta ja juontaa juurensa kreikkalaisten kyvyttömyyteen pitää veistä ja haarukkaa käsissään - tässä pysyy kaikki samassa paketissa.. Toisaalta eipä niillä nykyään tunnu oikein mikää pysyvän hanskassa että sikäli ihan ymmärrettävää.

Pita-leivän tekeminen ei oo kauheen hankalaa, mutta jos haluu päästä helpolla nii niitähän saa kaupasta. Siitä tääki koko idea lähti.

Aloitetaan halkaisemalla pitaleipä.

PITA!

Täytteet pitää grillata. Tai ei oo tietysti pakko, mutta suositeltavaa se on. Grillattu pita on paras pita.

 Meillä oli tollasta tosi ohutta knuclea, kypsyy vauhdilla. Myös vähän edellispäivän sisäfileetä oli grillissä.

Maukasta

Sanottakoon jo nyt, että tää ei oo se maailman jännin ruokaohje. Mutta silti, kun kaikki on valmista ja liha grillattu, pitää täyttää pitaleipä. 

Grilliin saatana

Pitakin kannattaa grillata, koska näin muutoin tylsä vehnäleipä saa vähän luonnetta ja lämpenee. 

i

Tadaa! Salaattiin nyt ei varmasti tarvi paljo ohjeita antaa koska kukaan joka ei osaa tehä salaattia ei varmasti osaa googlata niin että tän blogin löytäis, tukehtukoon mämmiinsä.

Pihvin grillaamisen vaikeudesta

Grillataan!

Grillattu fileepihvi lienee yksi parhaista ruoista ikinä. Pihvin grillaaminen on kuitenki ruoanalaitolle suurin piirtein sama, kun mitä tennis on urheilulle. Vaikuttaa yksinkertaselta, näyttää helpolta läpsyttelyltä mutta kaks sekuntia siitä kun ite astuu kentälle, miettii jo että mitäs vittua tässä tapahtuu ja miten tää oikein toimii.

Tää eka yritys ei ollu varsinaisesti Grand Slam-tason menestys, mutta opittu on tästäkin - seuraavalla kerralla osaa välttää sudenkuopat.

Saara halus yks päivä pihviä nimenomaan GRILLATTUNA joten sellainen hänelle suotakoon. Toivelistalle oli myös pippurikastike, alotetaan vaikka siitä.

Pippurikastike on varmaan maailman helpoin asia ja toimi melkein ruoan kuin ruoan kanssa. Kokemuksen perusteella kannattaa käyttää pippuria kaikissa muodoissa, eli kokonaisia, rouhittua ja jauhettua. Kokonaiset pippurit kannattaa paistaa voissa, tai enemmänkin ehkä keittää. Pehmenee sopivasti ja niistä katoaa sellanen pippurille ominainen kitkeryys. En tiiä onko se pippureille ominaista mutta kyllähän sen jokainen varmaan muistaa, miltä se tuntu ja maistu kun jotain ala-asteen lihakeittoa söi ja kokonaisen pippurin halki puraisi. Ei ollu voissa keitettyjä.

Pippurit

Pelkän mustapippurin ohelle kannattaa laittaa muitakin pippureita. Kaapista löyty tollanen purkki sekalaisia pippureita, rosé-, viher-, valko- ja mustapippuria noin tarkalleen. Mustat näytti vähän kuivakoilta, joten laitoin vähän tuoreempia vielä lisäksi. 

Kun pippurit ovat aikansa muhineet voissa, kaadetaan sekaan kermaa tai ruokakermaa joku puolisen litraa. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa myös rouhituttua ja jauhettua pippuria sekaan. Tääki soosi ois vitun hyvä jos tekis johonki paistorasvaan, mutta lihaliemikuutio tai pari ruokalusikallista asiaankuuluvaa fondia toimii myös. Suolaa tuo joka tapauksessa kaipaa, jos ei fondia tai liemikuutioita ole käden ulottuvilla, suosin itse soijaa. Sitte levy kakkoselle, kansi päälle ja antaa hautua niin kauan että kaikki muu on valmista. 

Valmiina se näyttää tältä: 

Vihreetä pitää olla lautasella ja pekonia ruoassa, nämä kaksi kaunista asiaa voi onneksi yhdistää ja tehdä papu-pekonipaistosta. Siihen tarvii pari punasipulia, muutaman valkosipulinkynnen, kaks pakettia pekonia ja puoli kiloa vihreitä papuja.

Pekonia ja sipulia

Jos on grilli missä on sideburner, kannattaa tehä tääki paistos ulkona. Säästää sähkölaskussa ja saa raitista ilmaa.

Viheltelen ja lauleskelen

Pekonit ja sipulit pannulle, paistellaan kypsähköksi ja sitten sekaan papuja. 

Tuosta

No eihän tuo mitään oikeeta grillaamista tietysti oo. Kun pavutkin otti vähän väriä, laitettiin ne foliovuokaan ja grilliin. Ei pääse puristit vittuilemaan että "eihän noita oo ees grillattu". Haista paska painu helvettiin, on ne. 

Mausteena käytettiin pelkkää mustapippuria ja nerokasta Poppamiehen Savuchili-sooshia, tuliaisia siskolta Suomesta. Hieno tavaraa, 5/5. 

Herkullista

Niin, ne pihvit. Lihakauppias leikkas ihan pätevän paksusia siivuja, nyt voi ainoastaan ite sössiä koko homman. Pihvin paistamisen mokaaminen alkaa helposti liian kylmällä grillillä. Koitin saada sitä johonki yli 200 asteen mutta jostain perkeleen syystä tuo vekotin meinas sammua koko ajan eikä suostunu lämpenemää niin paljon ku oisin halunnu. Pitänee putsata suuttimet ennen seuraavaa kertaa. 

Raakaa lihaa

HERMO MENEE SAATANA

Fileetä oli kuutisen sataa grammaa, pinta maustettiin suolalla ennen grilliin iskemistä. Jatkuva grillin sammuminen ja hivenen liian alhainen lämpötila aiheutti kauniin paistopinnan puuttumisen. Ihan pätevää mediumia tuli kyllä kypsyysasteelta, mutta paremminkin olis voinu onnistua. Seuraavalla kerralla sitten.

Tässä valmis tuotos kastikkeineen päivineen:

Maustevoita

Ainii tehtii tollanen maustevoi. Siihen tuli voita ja mausteita. Aika helppoa, vai mitä? Mausteina oli persiljaa, basilikaa, oreganoa, mustapippuria, chipotlejauhetta ja valkosipulia. Kaikki sekasin, folioon pötköksi ja pakastimeen jähmettymään. 

Meillä oli myös salaattia mutta se ei päätyny kuvaan koska kuvat salaatista on helvetin tylsiä. 

Tässä lopuksi vielä Saaran valokuvataiteellinen näkemys joko paistolastasta, grillaustapahtumasta tai allekirjoittaneen perseestä. En oo uskaltanu vielä kysyä mikä tässä oli ideana. 

Jaa a

Grillaaminen jatkuu huomenna, silloin vuorossa joku pita-leipähommeli, en tiedä itsekään vielä tarkemmin.

Grillipitsza

Kaiken voi grillata. Ja kaikki kannattaa grillata. Tehtiin pitszaa eli pizzaa eli pitsaa grillissä yks päivä. Sellanen pitszakivi pitäs hankkia mutta ei oo tullu vielä paikallisissa kaupoissa vastaan, taitaa mennä internettihommiks senki hankkiminen.

Pitszan tekeminen on helppoa muttei vaivatonta (heh heh, taikinavitsi). Grillibitcy valmistuu iha samalla tavalla ku kaikki muutki vastaavat italialaishenkiset avopiiraat mutta se vaan kypsennetään grillissä.

Homma alkaa sooshista.

Tomaattisoossi

Kovat jätkäthän tekee sooshin alusta alkaen ite, kasvattaa ensin tomaatit ja soseuttaa ne sitte. Mun tomaatit on vielä istuttamatta, mistä tuliki mieleen että voisin pistää sen projektin käyntiin tänään, eikä tuoreita ollu himassa. Paseerattua tomaattia purkista ja vähän pyreetä tuubista tommoseen kuppiin, sitte sekaan basilikaa, oreganoa, mustapippuria rouhittuna, vähän timjamia, valkosipulia ja chiliä. Anna muhia jääkaapissa vaikka sen aikaa että pitää alkaa täyttämää sitä pitszaa eli ehkä puolisen tuntia niin maut tasaantuu kivasti. 

Sitte sellanen taikina. 

Taikina

Taikina on ainoa asia maailmassa, joka tykkää siitä että sitä vaivataan. Meillä on ihan paskoja pizzajauhoja tällä hetkellä, ostettii olosuhteiden pakosta kerran ku lähikaupassa ei ollu pelkkää durumia. Noi on tollasia "lisää vain vesi"-henkisiä ihmejauhoja mistä pitäs tulla unelmian pizzapohja. Ei tuu. Paras taikina tälläseen hommaan on ehdottomasti ihan 100% durumjauho minkä sekaan heitetään pari ruokalusikallista ruisjauhoja. Mutta näillä mennään, ku ei oo muutakaan. 

Taikina kannattaa maustaa suolalla, basilikalla, oreganolla ja pippurilla tai jos haluut laittaa jotain muuta nii laita. Kauheesti parempaa ku ihan pelkkä alaston taikina. 

Kebab

Pekonia

Lihan virkaa toimitti näissä pitsoissa kebab ja pekoni. Pekoni kannattaa paistaa uunissa, mukaan voi laittaa myös sipulia. Tehtii joskus ite kebabia ja sitä jäi yli aika paljon. Pakastettiin myöhempää käyttöä varten ja kyllä kannatti. Seuraavalla kerralla ku tehää ite kebua, teen siitäki tälläsen blogihommelin. Toi kebab on tehty aikaa ennen Spagettia ja lihapullia. 

Tuosta

Sitte se taikina pitää kaulia, lisätä tomaattijuttu ja täytteet. Ja juustoa. 

Juustoa ja pohja

Leivinpaperin laittaminen grilliin vaikutti jotenki paskalta idealta, näinpä päädyimme folioon. Pitszakivi, ikinä en ole omistanut ja silti on jo ikävä. 

Tältä se sitte näytti ennen uunia: 

Vähän ananasta

Oli meinaa vitun pimeetä ku illalla grillaili, tästä syystä sellasia varsinaisia tilannekuvia ei oikein oo. Tässä nyt mallina yksi: 

Jep

Valmista siitä kuitenkin tuli, grilli oli vähän vajaa 200-asteinen ja grillausaika tollaselle pitszalle on jotakuinkin 20min. 

Tättädädää! 

Ei kyllä jää viimiseks grillipizzaks tää, seuraavaa kertaa ajatellen hommaan kyllä sen helvetin kiven. Mutta tervettä savun makua grillaaminen tähänkin ruokaan tuo, ja onhan grillaaminen ehkä sosiaalisin ruoanlaiton muoto eli ei menny hukkaan. Kokeile jo tänään!

Grillikausi: Avattu

Kippis! 

Päätettiin lauantain kunniaks leikkiä Kirkaa ja hengailla sekä Jutia ja rillata. Ostettii tossa taannoin grilli ja lopulta saatii siihen kaasuakin, joten loppukesän eli seuraavat 7 kuukautta ajattelin valmistaa pääasiassa kaikki ruoat mitä meillä tehdään, grillissä. Myös keitot.

Koko urakka alkoi Pirkka-oluen korkkaamisella. Kyllä, Pirkka-olutta Maltalla. Toin viime kesänä pari tölkkiä Suomesta koska piti yllättää vanha sinikylki-konkari eli naapurin Mikko.

Oli alkuun hankaluuksia päättää mitäpä lihaa grillaisi, Porsaksen ja lehmäksen väliltä on vaikea valita, joten päätetiin tehdä kumpaakin. Lisäksi vähän kasviksia ja halloumia ja pekonia. Pekonia voi käyttää osana marinadia, erityisen toimivaa se on tollasesssa rub-henkisessä kuivamarinadissa. Aloita siis koko projekti paistamalla uunissa pari pakettia pekonia.

Pekonia 

Pekonista on tarkoitus tulla äärimmäisen kuivaa, että se on helppo murentaa. Noin 100-asteinen uuni riittää, pekonia kannattaa pitää siellä sen aikaa että se on valmista. Pekonin sekaan kannattaa heittää muita mausteita, millä on tarkoitus marinoida lihaa. Yrtit ja muut systeemit tarttuu kivasti pekonin rasvaan ja jotenki mun mielestä vaikuttaa loogiselta toiminnalta. Minä laitoin valkosipulia, oreganoa, mustapippuria rouheena ja hivenen salviaa sekä rosmariinia. 

Loput mausteista voi hieroa suoraan lihan pintaan, meillä oli pekonihärvelin lisäksi savupaprikajauhetta, chiliä ja kevätsipulia. Marinoitu köntti näytti jokseenkin tältä: 

Melkein valmis

Lihavalinta ei ehkä ollut ihan se optimi grilliin, joku filee ois varmasti toiminu vähä hienommin. Tai että siitä ois varmasti saanu vähä helpommin sellasta järkevää mediumia. Toisaalta asiaa varmasti auttais jos ois parempi grillaamaan, mutta tässähän sitä vasta opetellaan. Ihan täyttä selkoa ei tullut siitä, mitä ruhon osaa kyseinen kimpale edusti mutta jonkinlaista takapaistia se oli. 

Tässä vielä toinen kuva

Pelkällä lihallahan ei pärjää joten tehtii myös vähän kasvisasioita ja halloumia. Halloumi on parasta grillattuna, ja vielä parempaa parhautta se on jos sen kiepauttaa chilissä ja kietoo pekoniin.

Halloumia halloumia

Jos et ole vielä moista kokeillut, tee se jo tänään. On nimittäin varmasti yks parhaista ruokalajeista mitä grillillä saa aikaan. Viime kesänä tehtii tollasia kans, sillon chilin virkaa toimitti Poppamiehen Savuchili-kastike, saatavuusongelman vuoksi tällä kertaa sitä ei ollut tarjolla. Nyt käytettiin vähän etikkaisempia soosheja, mikä toisaalta toi pikantin säväyksen pehmeällä halloumilla ja savuiselle pekonille. Sellasta kontrastia. 

Ei olla oikein sellasia peruna-ihmisiä, joten päätettiin viitata kintaalla uusille perunoille ja oikeestaan ihan kaikille perunoille. Vihannekset ja sen semmoiset on kuitenkin hyviä ja terveellisiä joten tehtii punajuuria, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja paprikaa. 

Vihanneksia

Munakoisoa ja kesäkurpitsaa pitää kuulemma itkettää, munakoisosta se vie kitkeryyden ja kesäkurpitsan kohdalla en oikeesti tiiä miks helvetissä niin pitäis tehdä. Meillä on tollanen Lidlistä ostettu chili/suola/pippuri-mylly mitä nyt käytettiin, ihan tavallisella suolalla kai suurin osa operaation suorittaa. 

Punajuuret maustettiin rosmariinilla ja rakuunalla, lisäksi vähän mustapippuria ja ripaus suolaa. Tuli todettua että grillattu punajuuri on ihan helvetin hyvää, seuraavalla kerralla vois koittaa lisätä jotain homejuustoa messiin mutta mietitää sitä sitte. 

Niin tosiaan, tehtii myös tollanen kokonainen porsaan filee. Koko grillaustapahtuma vei miehen mukanaan niin että kuvat unohtu ottaa marinointivaiheessa. 

Tuolla se on, foliossa. Porsaan marinointi toteutettiin vähän erilailla, päälle hierottiin alkajaisiksi hunajaa ja sen jälkeen pyöritettiin koko filee maustahässäkässä. Siinä oli sinappijauhetta, musta- ja valkopippuria, savupaprikaa, salviaa, sokeria, chiliä ja vaikka mitä mutta noilla nyt pääsee alkuun. En ollut ikinä käyttäny sinappijauhetta mausteena ennen tuota päivää mutta ainakin tollasessa marinointimielessä se tuntuu olevan ihan hyvää kamaa. 

Siinä ne nyt paistuu

Lihaa kannataa paistaa grillissä siihen asti että se on valmista. Vihannesten kanssa tehtii niin että grillattiin ne ensin ja laitettiin sen jälkeen uuniin muhimaan ja odottamaan että lihat on jotakuinkin valmiita. 

Oheistoimintana keiteltiin myös kastiketta. Halusin tollasen grillin sivupolttimella että voisin tehä sooshia samalla vaivalla grillin ääressä, mutta ei meillä oo sopivan kokosta kastikekattilaa. Vielä. Tehtii tylsästi hellalla siis. 

Maailman paras kastike on varmasti hyvä punaviinikastike, sopii helvetin hyvin lihalle. Punaviinikastikkeen tekeminen on teoriassa aika helppoa mutta käytännössä se on myös ihan yhtä helppo sössiä. Ite oon vuosien treenin jälkeen ihan kohtalaisen hyvä tässä lajissa. 

Paras pohja punaviinikastikkeelle on lihaliemi tai paistorasva jos on paistanu pannulla lihaa. Meillä ei tietenkään nyt sellasta ollu ku kaikki liha-asiat tehtii grillissä. Tästä pääsee helposti yli paistamalla pannulla siivun silputtua pekonia ensin. Sen jälkeen lisätään silputtu kevätsipuli, shalottisipuli on vähän parempi mut ei meillä ollu sellasta. 

Kun sipuli on paistunut ja antanut vähän makua pannulle, sekaan kaadetaan noin puoli pulloa viiniä. Nyrkkisääntönä sooshi-viinin valintaan voi pitää sitä, että jos et joisi kyseistä viiniä, ei sitä kannata kyllä ruokaankaan laittaa. Tällä kierroksella kastikkeeseen meni pullollinen ihan ookoota (hintaansa nähden) Lidlin kolmen euron Cabernet-Shirazia. Kun kastike on kiehunut kasaan niin että nesteestä on joku noin kolmannes jäljellä, kaadetaan sekaan loput viinit. Lihaliemikuution tai lurauksen fondia voi lisätä jos on sellanen fiilis. 

Kun neste on edelleen haihtunut noin puoleen siitä mitä sitä nyt oli, voi levyn laittaa vähän pienemmälle ja kaataa sekaan vähän kermaa. Kokeilin vähän erilaista kastiketta ja laitoin sekaan mös tummaa suklaata, mikä toimi kyllä helvetin hyvin. Yks rivi tollasta 74% suklaata oli ihan riittävä määrä, vähän lisääkin ois voinu ehkä laittaa. Tumma suklaa ei tuo juuri makeutta mutta se tukevoittaa kastikketta kivasti. 

Tässä kuva Saarasta leikkaamassa suklaata. 

Suklaa

Tässä valmis kastike. Ei kovin seksikäs kuva kyllä, unohtu taas ottaa kuvia eri valmistusvaiheista. 

Tässä se nyt on

Sellanen grillikauden korkkaus, jatkoa seuraa vielä. Pitäs opetella varmaan grillaamaa kalaa tai jotain muuta jännää seuraavaks. Tässä vielä kuva valmiista pekonimarinoidusta beefistä. 

Valmista on